Mäntyharjun päättäjät suoltavat aiheita blogitekstien kirjoittamiseen sillä vaudilla, että ikääntyvä höpisijä ei tahdo pysyä vauhdissa mukana. Vaalien lähestyessä luulisi, että olisi edes hetkeksi aikaa laittaa valot päälle ja katsoa ovatko kaikki kynät penaalissa. Eivät muuten ole. Mikäli joku on toista mieltä niin odotan kommentteja asiaan.
Höpisijä istahti alas ja alkoi tuumailla. Miten tämän voisi kertoa jollain tavalla ymmärrettävämmin? Ei ole helppoa, ei tosiaan. Ihmetellä nyt tässä kaikkien poikkeamislupien, kaavasotkujen ja keittiöjupakoiden keskellä jotain punaista lankaa. Kun eivät asiat aukea pääosalle päättäjistä normaalilla tavalla, niin on pakko kokeilla jotain muuta.
Otetaan vertailu urheilusta. Meille suomalaisille niin rakkaasta aiheesta, jota olemme rakastaneet Paavo Nurmen päivistä lähtien. Ja tästä meillä kaikilla on mielipide.Jalkapalloa pelataan lähes joka puolella maapalloa. Se on pelien kuningas. Voisiko sen avulla havainnollistaa nykymenoa kunnassamme? Yritetään nyt edes.
Kunnalliset luottamushenkilöt ovat joukkueen valmennus- ja taustatiimi. He luovat strategian ja valitsevat pelaajat. Tekevät pelisuunnitelman ja roolittavat pelaajat.
Virkamiehet ovat se toteuttava tiimi, joka tehdyn suunnitelman ja strategian mukaan toteuttaa pelaamista kentällä. He ovat siis pelaajat.
Kuntalaiset ovat faneja ja katsojia. He ovat se osapuoli, joka luo kannustuksellaan hengen pelikentällä. Taputtavat, tekevät katsomoon aaltoja ja laulavat kannustuslauluja.Kaikki toimii hienosti, kun pelaajat pelaavat luodun strategian mukaisesti. Pelaavat pallon kerta toisensa jälkeen vastustajan maaliin ja katsomo kiehuu, aallot vyöryvät pitkin katsomoa päästä päähän ja pelaajien nimikirjoitukisa jonotetaan kentän ulkopuolella.
Valitettavasti tilanne ei olekaan kuntakentällä tämä.
Taustajoukolta ja valmennusjohdolta (tässä siis luottamushenkilöt) puuttuu kokonaan johto, koska kyvyttömimmät on valittu johtamaan. Strategia on luotu, mutta kukaan ei ymmärrä siitä piirun vertaa. Taloudessa luotetaan tuuriin ja luvut vedetään hatusta.Pelaajille kentällä (tässä siis virkamiehet) ei ole kerrottu mitään strategiasta. Tai on hieman, mutta strategia on lainattu suoraan japanilaisesta oppaasta: "Sumopainin voittamisen taktiikka". Maaliksikin on pelaajille kerrottu oma maali. Siis se mihin palloa tulisi yrittää potkimalla saada sisään - vastustajan siis!
Fanit ja katsojat ovat oivaltaneet tilanteen ja ovat kentän laidalla raivoissaan. Vislaavat, näyttävät keskisormea ja heittelevät mätiä tomaatteja omien pelaajien niskaan. Osa entisistä faneista on jäänyt kotiin sohvalle, osa on muuttanut pääkaupunkiseudulle. Sieltä he saapuvat kesäisin ihmettelemään paikallista menoa torikahvilaan.
Kuva ei ole nyt oikeasti aivan näin karmea höpisijänkään mielestä, mutta tässä on suuri osa totuutta. Emmekö oikeasti näe vai emmekö me halua nähdä tilannetta oikeassa valossa. Ymmärrän senkin, että osa ainakaan luottamushenkilöistä ei tajua edellä kirjoiteusta sanaakaan. Enkä kehoita lukemaan uudelleen. Ei se oikeasti siitä parane. Mene vaikka Ärrälle ja osta kestolotto viideksi viikoksi, niin voit jännittää aina arvontapäivinä. Se tuo lohtua elämään. I hope so!Vaalihöpinä leijonineen ja lampaineen on vielä tiskillä, mutta kyllä se tulee. Malttakaa vielä.
Höpinä siis jatkuu, eikä aiheista ole pulaa!
(Kuvat ottelusta QPR - Aston Villa, Lontoo, Joulukuu 2016.)
Kommentit
Lähetä kommentti